Ennakkotiedote tulevasta

Höyry-galleriassa vaihtuu näyttely sunnuntaina 2.10

Päivi Hintsanen: Kuulumattomat, 2.- 30.10.2011.
Taiteilija on paikalla sunnuntaina koko päivän klo 12-16

Jyväskyläläisen Päivi Hintsasen (s. 1970) pääasiallisena työvälineenä on tietokone, jolla hän tekee  erilaisia digitaalisia teoksia verkkotaiteesta animaatioihin, sekä toteuttaa digitaalisilla ja analogisilla kollaasitekniikoilla kuvia. Yleensä kuvateokset sijoittuvat valokuvan ja grafiikan välimaastoon: niissä yhdistetään valokuvaa, skannattuja elementtejä ja maalausta taidegrafiikka- tai valokuvapaperille. Kokeellisimmissa tulostukseen pohjautuvissa projekteissaan Hintsanen käyttää myös mm. lasertulostintekniikoita ja erilaisia tulostuspintoja papereista ja muoveista metalliin.

Höyry-galleriaan nouseva näyttely kuuluu Hintsasen kokeellisempaan tuotantoon. Näyttelyn pääosassa on luonnosmainen installaatio Kuulumattomat (2011). Installaatio koostuu kymmenestä ihmishahmosta, jotka on toteutettu lasertulostimella tulostetuista ja kollaasimaisesti toisiinsa kiinnitetyistä kuultopapereista. Hahmojen malleina on käytetty useista valokuvista ja piirroksista koostuvia kuvia, ja niiden lopullinen toteutus on tehty täysin tietokoneella piirtämällä, pääosin itsetehtyjä Photoshop-actioneja käyttäen.

"Näyttely on monen mielestä ehkä tyhjä, koska pääosasssa on vain yksi teos. Minulla olisi ollut mahdollisuus nakutella seinät täyteen teoksiani perinteiseen näyttelymalliin, mutta alkuperäinen ideani minimalistisesta näyttelystä on pitänyt pintansa kuukausien ajan - ei oikeastaan ole muita vaihtoehtoja kuin antaa pääosa Kuulumattomat-installaation hiljaisille seisojille ja vain muutamalle pienelle -ja yhtä hiljaiselle - työlle.

Kävin Höyry-gallerian rakennuksessa silloin, kun galleriatila oli vielä vain idea galleriasta ja kun kylmä vielä puri lattialankkuja. Sillä hetkellä, kun näin tyhjän, vielä remontoimattoman tilan, näin mielessäni myös hahmot, joita aloin melkein samantien työstää. Sarjan töistä kolme on ollut esillä alkuvuodesta 2011 Äänekosken Hoikkassalissa, mutta tosiasiassa installaatio on suunniteltu juuri Höyry-gallerian tilaa ajatellen, ja siellä se nyt on ensimmäisen kerran esillä kokonaisena. Myös tila yhtenä näyttelyelementtinä on tärkeä. Höyry-galleria tarjoaa puitteet suuren, mutta askeettisen toteuttamiseen, ja olen halunnut ottaa siitä kaiken irti: uusilla digitaalisilla tekniikoilla ja toimistotarvikkein toteutetun rosoisen low-tech-jäljen vastakohtana on vanhan tilan avaruus.

Näyttelypaikka on tarjonnut minulle mahdollisuuden paitsi avaran tilan käyttöön, myös mahdollisuuden kokeellisempaan toteutustapaan. Installaatio poikkeaa huomattavan paljon sekä toteutustekniikaltaan että materiaaliltaan niistä pigmenttimustevedoksista, joita minulla on ollut viime aikoina esillä ja näyttely on täydellinen vastakohta marraskuun lopulla Jyväskylässä aukeavalle yksityisnäyttelylleni (Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin, Galleria Becker 26.11.–14.12.2011)."

- Päivi Hintsanen

Viimeinen viikko Koskettava näyttelyllä

Vielä ehdit nähdä Leena Sipilän ,Koskettava näyttelyn.

Viimeinen päivä on pe. 30.9

Syyskuu Höyry-galleriassa

Kuvia Koskettava näyttelystä.

Syyskuu Höyry-galleriassa

Syyskuussa 3.9.2011 avautuu yleisölle näyttely;

Huovuttaja Leena Sipilän , K O S K E T T A V A näyttely
3. - 30.9.2011

Vielä ehdit tutustua Siirtolapuutarha näyttelyyn

Vielä ehtii tutustua Jyväskylän taiteilijaseuran SIIRTOLAPUUTARHA näyttelyyn.
Näyttely on avoinna 4.9.2011 saakka.

Kävijämäärä on noussut ensimmäisenä kesänä yhteisesti Höyry-galleian näyttelyissä lähes 4000:teen. Kerromme myöhemmin yhteenvedon ensimmäisestä kesästä.

Talven varalle

Jussi Hekkilän ,Talven varalle näyttelyyn voi tutustua vielä,

31.8.2011 saakka.

Jussi Heikkilä , TALVEN VARALLE

Kuvataiteilija Jussi Heikkilän näyttely - Talven varalle
Näyttely avautuu 22.7. -31.8.2011

   Kun muotoilija Simo Heikkilän näyttely Höyry-Galleriassa päättyi, hänen veljensä kuvanveistäjä Jussi Heikkilän näyttely avautuu. Ensimmäisen kerran heillä oli yhteinen näyttely Korpilahden Vanhapappilassa vuonna 2003. Tänä kesänä he esiintyvät perätysten.

   Molemmat ovat sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti tunnettuja taiteilijoita.

Höyry-Gallerian näyttelyissä on yhtä tärkeää huomata, että veljeksillä on vahva yhteys myös Korpilahteen. Kesämökki Korpilahden Hyrkkölässä merkitsee välitöntä suhdetta Päijänteen järviluontoon. Se on paitsi henkinen pakopaikka, myös taiteellisten ideoiden synnyttäjä ja täsmentäjä. Juuri sieltä löytyy muun muassa Jussi Heikkilän suuri aihe, Saunapolku.

   Jussi Heikkilän näyttely koostuu viime vuosien tuotannosta ja huipentuu aivan uusiin teoksiin. Viime syksynä hänellä oli yksityisnäyttely galleria Amassa Helsingissä. Silloin laatimani tiedote soveltuu hyvin myös Höyry-Gallerian näyttelyyn:

Jussi Heikkilä on todennut, että yleensä sisältö määrittelee sen, mitä materiaaleja ja miten hän teoksissaan käyttää. Tähän on vain yksi poikkeus. Joskus materiaalien vaikutus on nimittäin niin voimakas, että ne saavat ohjata myös sisältöä aivan kuin taiteilijan oppaana. Napsahduksenomainen idea leijuu jossakin siinä välissä.

Mitä moninaisimpien materiaalien työstössä saattaa tunnistaa ilmiselviä kuvanveistäjän perusominaisuuksia, mutta useimmiten lopputulos edustaa kuvanveiston lajia varsin ailahtelevasti. Heikkilä lisäksi askaroi, nikkaroi ja asettelee. Hän tekee henkisiä puhdetöitä kirkkaalla silmällä ja tarkalla kädellä.

Jussi Heikkilä kerää kulkureiteiltään erityisiä yksityiskohtia, jotka hän yhdistää toisiinsa mahdollisimman minimalistisin ja luontevin keinoin. Ei rönsyillen liikaa eikä teennäisesti liian vähän.

Taideteokset kuvastavat olemassaoloa ihmeenä, jonka ehtymätön voima on myös alati haurasta. Värähtelevä jännite niiden välillä on tarkka malli taiteilijan hermoviivalle.

Jussi Heikkilää on luonnehdittu myös käsitetaiteilijaksi. Todellinen elämys syntyykin siis vasta sitten, kun vastaanottajan aivopoimut alkavat resonoida taideteosten kanssa. Niin on hyvä tapahtua, mutta se ei silti ole tarpeeksi. Järkeä ja tunnetta on jo liian kauan eroteltu toisistaan katastrofaalisin seurauksin. Tunne olkoon siis älyn kyytipoika ja äly tunteen suojelija kuten Heikkilän taiteessa.

Vai onko siltikin syytä korostaa silmillä katsomista ja torjua sillä yliselittelyn ja pateettisuuden tökeryyttä. Sillä tavoin huomio myös kohdistuu suorimmin teosten leikinomaiseen ja iloa nostattavaan puoleen. Jos näin on, nauru synnyttääkin vetovoiman kaikkeen muuhun.

                                                                                                      Hannu Castrén